Alku villanismille ja matkailukokemus 80-luvulta: Olli Vepsäläinen!
Esipuhe
Nämä minun jorinat ovat nyt sitten enimmäkseen vuosikymmenten takaa. Jollain tapaa olen
yrittänyt kuitenkin nykypäivässä Villa-asioiden kanssa pysyä, kuten ehkä joistain sekavista
kommenteistani fb:n jutuissa olette ehkä huomanneet. "Nykyseuraamisesta" kuitenkin yksi juttu:
kun lupaavista nuorista pelaajista on ollut puhetta, niin aina iso toive on ollut, että omasta
lupaavasta kasvatista tulisi ykköseen tähti. Aikoinaan katselin oudon näköisen nimen omaavaa
kaveria, etunimi arkkienkelin mukaan ja sukunimi viittasi intialaisuuteen tms. Koko ajan kaveri
tehtaili maaleja junnuissa. Ja Mooreista tai muista poiketen, hänestähän tuli sitten eniten
valjumaaleja tehtaillut Villan pelaaja.
Tästä sitten syvemmälle menneisyyteen:
Villapistoksen alkua
Aika monella porukkamme konkarijäsenistä taitaa lähtölaukaus villanismiin olla -75 liigacupin
finaali. Se nyt hieman dementoituneen mieleni perukoilta ainakin itselle muistuu mieleen hetkenä,
joka laukaisi mm. Shoot-lehden ja myöhemmin Matchin tilaamisen Imatran Vuoksenniskan Ärrälle
ja joka lauantaiselle BBC Saturday Sportin virittämiselle mummon vanhaan putkiradioon ("now we
rejoin Paddy Feeny"…). Eli siitä lähtien tuli pakkomielle seurata Villan kuulumisia kaikista sen
aikaisista lähteistä. Toki tv-kakkoselta oli tullut seurattua lauantaisin pelejä jo aiemmin Auliksen
selostamina -ensin joukkueet peliryhmityksessä ja sitten vielä numerojärjestyksessä. Ja sitten
pitkiä taukoja selostuksessa; syy taukoihin selvisi sitten myöhemmin. Mutta muistikuvien mukaan
Villan pelit olivat harvoin ruudulla, Keegania, Toshackia yms. tuli jatkuvasti. Lauantaisin kotona oli
yleensä vielä lyhyt sanailu perheessä, että voidaanko kuuden jälkeen kanava kääntää ykköselle,
mistä tuli mm. Me Tammelat, Naapurilähiö tai Launtaitanssit. No isän kanssa saatiin yleensä
äänestysvoitto kanavasta.
Brittiläisyys oli muutenkin tempaissut tuohon aikaan minut mukaansa; pop/rock-musiikki, tv-sarjat
ja jalkapallo - en seurannut futista oikein mitenkään muuten kuin vain brittijoukkueita.
Yksipuolisesta mielenlaadustani kertoo, että edelleen sama tahti jatkuu. Villassa kiehtoi nimi
(Aston…siis tietty liittymä automerkkiin ja sitten Villa - mitä hemmettiä tuo tarkoitti joukkueen
nimessä???). Ja se peliasu! Ja sitten vielä päälle 70-luvun loppupuolen joukkue, jossa olivat
hyökkäyksessä Andy Gray (jossain lehtijutussa mainittiin, että Gray laittoi päänsä paikkaan mihin
useimmat eivät uskalla jalkaa työntää), popparin näköinen kikkailija Brian Little ja turhan vähälle
huomiolle jäänyt John Deehan. Ja kapuna Dennis Mortimer, tyylikkäistä tyylikkäin pelaaja.
Kummipoikani etunimet ovat muuten Mikko Riku Mortimer - sain läpi aikanaan tuon viimeisen ex-
lankomiehelleni, joka taas oli kova Leeds-fani.
80-luvun alku oli hienoa aikaa, ensin liigamestaruus ja sitten eurocuppi. Tuolloin joukkueessa oli jo
yksi kaikkien aikojen parhaista omista kasvateista, eli Gary Shaw (ei mitään pois Cowansilta tai
Gabbylta). Ja olihan siellä myös mm. Morley ja Withe, eli edelleen tosi kova kärki. Eurocup-finaali
jäi kyllä mieleen etenkin Spinkin vuoksi. Kyllä kylmäsi jo ottelun alussa kun Rimmer tuli vaihtoon ja
nuorukainen ilman yhtään liigapeliä (näin muistelen) tuli sisään. Vastassa sen ajan paras
eurojoukkue Bayern M - Villa oli jo etukäteen altavastaaja. Hienoja torjuntoja, tuuria ja hyvää
puolustuspeliä ja sitten vielä se yksi paikka hienon pelaamisen jälkeen Withelle. Loppuvihellyksen
jälkeen piti mennä tuulettamaan kotikujalle, siinä sitten ymmärsin, että ehkei tuo peli nyt Imatralla
kovin kova juttu ollutkaan. Muutenkin enkkuliigaan hurahtaneita kaveripiirissä oli Imatralla
nuoruusaikana vain pari, joten kovin paljon juttukumppaneita ei ollut.
Matkustelua 80-luvulla
Nykyisellään matkustelu on minulla varsin rajoittunutta monestakin syystä - laiskuus/kotoilusta
tykkääminen ehkä se kaikkein suurin syy. Mutta 80-luvulla viriilinä ja vapaana nuorena miehenä
Englannissa tuli käytyä muutaman kerran. Lontoossa tuli eri kenttiä tuli kierrettyä jo aiemmin, mutta
Birminghamiin uskaltauduin kuitenkin vasta 1985 kaverin kanssa interrail-matkalla, jolla kierrettiin
pääsaari Lontoosta lähtien Skotlannin kärkeä myöten. Se miten matkaan etukäteen
varustauduttiin, oli että hankittiin VR:ltä interrail-liput (ja tietty passit). Ja siinä se suurin piirtein oli,
paitsi että ainoa tähdätty paikka oli Villa Park 21.8. (Villa vs Liverpool). Oikeastaan päivää ennen
tuota, että ennätettäisiin katsella paikat ja kulkuvälineet läpi. Siihen aikaan siis matkaan lähdettiin
vähän eri tavoin kuin nyt, eri paikkakunnilta napattiin paperikarttoja yms. oppaita, jotta jotenkin
selvittäisiin. Majoitusta varten koko matkalla oli pikkuruinen teltta ja makuupussi - niillä selvittiin
jopa Lontoossa (välillä etsittiin mahdollisimman halpoja hostelleita tms.).
Saapuminen Brumiin Lontoosta meni ihan aikataulussa, tuon näköiselle asemalle rantauduttiin ja
sitten alettiin ihmetellä että mihis tästä. Kierreltiin kaupunkia jonkin verran jalan, oli kyllä
Lontooseen verrattuna sen verran ankean näköistä, ettei sen suuremmin viitsitty kaupunkiin
tutustua.
No kun jopa pari päivää kaupungissa meinattiin viettää, niin mentiin oikein hotelliin tai ainakin sen
tapaiseen. Muistaakseni tuo paikka valikoitui sillä, että oli sopivasti hollilla Villa Parkkiin nähden. Ei
ihan viittä tähteä mutta mitäpäs siitä.
Tässä esimerkki muista tärkeistä kohteista, joissa tuli oltua matkalla - tämä siis Birminghamissa.
Kaveri edustalla matkakumppani Peke. Vinyylejä tuli osteltua runsaasti, mikä sitten tuntuikin
selässä loppureissulla. Osa ostoksista vieläkin hyllyllä, soitin vaan puuttuu.
Ja sitten pääasiaan. Pelipäivää edeltävänä päivänä käytiin ostamassa liput stadikalta ja se trippi
olikin sitten ikimuistoinen. Lippuoston ja Club Shopissa käynnin jälkeen (sieltä tarttui sen kauden
pelipaita, pieni enkkumerkki Henson valmistajana sekä hieno huppari - molemmat olen onnistunut
hävittämään), käveltiin ympäri stadionia ja huomattiin yhdessä kulmassa auki oleva ovi. Siitä sitten
sisään ja yhtäkkiä oltiin nurmella. Vartijoita tms. henkilökuntaa ei missään!!!, joten tallusteltiin siinä
sitten kentän reunaa ja huomattiin, että valotaululla (tuo pikkuruinen taulu alla olevan kuvan
yläkulmassa) oli elämää, jotain tekstiä sinne tuli koko ajan. Toisessa katsomon kulmassa ylhäällä
oli selostamon tapainen pikku rakennelma ja siellä ihmisiä. Pääteltiin kaverin kanssa, että siellä
ilmeisesti kokeillaan tulostaulun toimimista ja saimme kuningasidean: voisikos tulostaululle saada
oman tekstin. Jotenka kivuttiin toimistopömpelin luo ja selostimme että "we are Villafans from
Finland etc…..). Ja kohta taululla näkyikin tulos: Ryhti 6 La Bamba 0. Ja selvitys tuolle: meillä oli
tuona kesänä kaveriporukan puulaakijoukkue Imatralla, Raittius- ja Reippailuseura Imatran Ryhti
(selvennyksenä: tuo nimi keksittiin baarissa), lyhyesti vain Ryhti. Ennen matkalle lähtöä meillä oli
peli Imatran Ketterän edustusjoukkueen pelaajien joukkuetta, La Bambaa vastaan. Kuuma peli oli,
mm. yksi ketteräläinen lensi ulos, mutta treenattuina urheilijoina juoksivat meiltä jalat alta, turpiin
tuli 0-6. Hyvitys saatiin Villa Parkilla. Kuvakin tulostaulusta tuli otettua, mutta kuvan laatu vielä
surkeampi kuin nämä muut.
Tuossa yllä sitten kuva Villa vs. Lpool pelin alkuminuuteilta. Tuo vaalea kikkarapää lähimpänä on
minusta edesmennyt Paul Birch. Kiitokset JP:lle nettitiedoista ko. pelistä, vastapuolella oli todella
kova porukka. Peli päättyi 2-2; Villan ekamaalista vastasi Gary Shaw, toisen teki Mark Walters.
Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin vaihdosta tullut junnu, Tony Daley, oli kyllä nopsa kaveri,
jonka kanssa Poolin puolustus oli helisemässä. Alkuaikojen idolistani, Andy Graysta ei jäänyt
muistikuvaa. Puoliaika oli omanlaatuisensa huvi: paikallinen amerikkalaisen jalkapallon seura
esittäytyi - keräsi mahtavat buuaukset!!!
Jälkipuhe
Monen mutkan kautta palasin 2005 synnyinpaikkakunnalle Imatralle. Villan seuraaminen oli toki
läsnä netin kautta, mutta kun en someen ollut kovin innokkaasti tunkeutunut ja muutenkin ajattelin,
että olen tämän Villa-seuraamisen kanssa aika lailla outo, niin seurailu oli sitten vuosia ollut
tekstiteeveetä ja nettiä. Melkoinen järkytys oli, kun rouva huomasi paikallislehdestä, että Imatralla,
Vääräntalon baarista kuvattuna oli juttu Villa-fanien kokoontumisesta. Sittemmin tuolle on toki tullut
Jukan kautta luonteva selitys. Siitä sitten vähän ajan kuluttua tuli innostus pläräillä somea. Löytyi
hieno Villa-porukka fb:ssa ja myös muutenkin seuraa Imatralla - pitäisi vielä se voittopeli Jukan ja
Maunon kanssa saada aikaan. En ole edelleenkään viitsinyt somessa pahemmin muita juttuja
seurata kuin Villaa koskevia. Teemun blogit ja kaikkien muidenkin kommentoinnit ovat osoittaneet,
että Villan Suomen kannattajat ovat hienoa porukkaa. UTV!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti