Ilokseni salaisen Villarasian avaa Sukulan Tomi!
Aina ei faniuteen tai tietyn joukkueen kannattamiseen tarvitse liittyä mitään suurta tarinaa, tai edes joukkueen menestymistä. Näin se tarina meni omalta kohdaltakin Aston Villan kanssa.
Englannin liigaa seurattiin meidän perheessä tietysti aina lauantaisin Aulis Virtasen merkeissä, mutta en koskaan ollut valinnut mitään suosikkiseuraa. Tykkäsin vaan katsoa hyviä pelaajia eri joukkueissa ja brittifutiksen tempo ja kovapäisyys vei mennessään.
Mopoiässä meitä oli kolme kaverusta, jotka kokoontui joka lauantai viideltä tv:n ääreen. Tätä jatkui muutaman vuoden, välillä sieltä näkyi joku peli, mutta muistan monia lauantaita kun vaan tuijotettiin kaksi tuntia teksti-tv:n sivua.Toinen kavereistani fanitti Steve Bullia ja Wolvesia. Toinen puolestaan Newcastlea. Monesti ajattelin että olisi kiva jos itselläkin olisi joukkue. En edes ihan tarkasti muista mikä sen päätöksen Villan suuntaan teki, mutta ainakin paidat oli pirun hienot! Ja tuolloin katsottiin jotain Villa-Pool peliä tv:sta, jonka Villa voitti. Lisäksi olin pitkään hymyillyt isäni viikottaiselle vakion pelaamiselle, jossa ensin ruksittiin varmat, eli joukkueet joiden nimi on helppo lausua. Yleensä Aston Villa, Luutton ja Evertton 🙂 Jostain tästä kaikesta se lähti, ja samaan aikaan sain ensimmäisen nettiyhteyteni ja aloin tutkimaan Villaa vähän tarkemminkin. Sillä tiellä ollaan yhä...
Ensimmäisen kerran näin Villan sitten sopivasti vuonna 2003, kun Turussa oli peli Tepsiä vastaan. Olin juuri Lontoosta ostanut ekan Villapaitani, jossa oli Dion Dublinin nimi selässä (ehdoton suosikkipelaajani Villassa, ylivoimainen pääpelaaja), joten oli kiva kun pääsi pelin jälkeen vaihtamaan muutaman sanan herran kanssa ja nimmarit paitaan.
Villa Parkille lähdettiin sitten 2006 tuon samaisen kaverikolmikon kanssa. Wolves-fanin sisko oli sopivasti juuri muuttanut B´hamiin. Pelinä oli paikallisvääntö Citya vastaan. Lippujahan ei sitten saanutkaan tähän peliin noin vaan! Pelasin tuolloin nettimanageripeliä nimeltä Hattrick, ja siellä oli keskusteluporukka jossa oli Villa-faneja ympäri maailman. Laitoin sinne kyselyä josko joku voisi auttaa kolmea suomalaista Villan kannattajaa (vähän valehtelin) jotka ovat ensi kertaa peliin tulossa. Sieltähän vastasikin yksi kausikorttilainen joka voisi myydä 3 lippua meille. Puhelinnumerot vaihdeltiin ja sovittiin että nähdään päivä ennen peliä Villa Storen edessä. Näillä eväillä lähdettiin vähän epävarmana matkaan. Kaikki meni kuitenkin hienosti, liput saatiin ja kaveri oli tosi mukava ja kiinnostunut miksi joku tulee Suomesta asti Villaa katsomaan. Muutamat kaljat siinä vielä juotiin viereisessä Villa Pubissa.Itse pelihän oli sitten ihan huikea Villan näytös, jossa nähtiin myös se Cahillin saksari. Villa voitti pelin 3-1. Samalla reissulla käytiin katsomassa vielä Sheffield Utd-Leeds, sekä Kidderminster-Cambridge matsit. Valitettavasti tämä on jäänyt ainoaksi vierailukseni Birminghamissa.
Muita Villan kannattajia ei kyllä 90-luvulla juuri Turun suunnalla näkynyt. Välillä katseltiin matseja Suomisen Kimin pubissa, ja siellä usein törmäsin Terävän Kimmoon jonka kanssa oli mukava turista Villaisia juttuja. Samoihin aikoihin menin ensimmäistä kertaa Viikinsaari-turnaukseen jossa tietenkin törmäsin ekaa kertaa meidän Viljaseen! 🙂 Ja nythän tämä on jo ihan luksusta nykyään kun nämä meidän ryhmät ja kaikki.
Muistakaa käyttää Villapaitaa kesälläkin,Tomi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti